Päivällä kävin kävelyllä vaikka hiukan liukasta olikin. pari kertaa luiskahdin, molemmilla kerroilla nousin omin avuin kuten ennenkin. Kävelin maisemissa joissa lienen joskus kulkenut, mutta oli opettavaa tarkastella niitä kävelyvauhdissa lähietäisyydellä. Siinä havaitsin sellaista muinaisrantaa, jollaiseen en ole täällä ennen saanut havaintoa. Rannan iästä en osaa nyt edes arvailla, täytyy joskus tutkia topografikartan korkeuskäyriä. Niiden avulla ikää voi alkaa arvailemaan, varmaan sen joku jo tietääkin, jos muistaisin kysyä.
Kammolanlahden rannalta kävelin Jämsin ohitse, saavuin Pohjoisniemeen, jonka vähälumisia polkuja kiertelin aikani ja vasta palatessa havaitsin ne suuret kivijonot mäen syrjässä. Mennessä tarkkailin pääasiassa järveä ja sen rantoja.
Liukasta oli tiellä ja sentin verran nuoskaa lunta jään pinnalla. Kahdesti luiskahdin nurin, omin voimin pääsin nousemaan kuten ennenkin olen päässyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti